Ajan hengessä Kirjoituksia urheilusta, kulttuurista, elämästä ja muusta vähemmän tärkeästä.

Fat Pride

Törmäsin tässä taannoin YouTubessa erääseen brittiläiseen tv-ohjelmaan, jonka aihe oli sangen mielenkiintoinen: Fat and Proud eli vapaasti suomennettuna "Lihava ja ylpeä siitä". Ohjelmassa esiteltiin joukko naisia, jotka olivat hyväksyneet oman ylipainoisuutensa ja päättäneet hyökätä "läskifobista mediaa" vastaan ja olla ylpeitä runsaudestaan. Ohjelma esitteli kohteensa (tirkistelyjournalismin näivettävästä estetiikasta huolimatta) melko ymmärtäväiseen sävyyn.

Jokin näiden uhkeiden naisten sanomassa loksautti palaset kohdalleen. Tuhlaammeko me miljoonat ylipainoiset länkkärit todella merkittävän osan ajastamme ja energiastamme aivan turhaan taisteluun kiloja vastaan, kun voisimme halutessamme antaa piut paut kauneusihanteille ja elää paljon onnellisemmin itsemme hyväksyneinä?

Olenkin tullut siihen tulokseen, että näinä pride-liikehdinnän aikoina olisi pikku hiljaa tarvetta jo merkittävän vähemmistön, ylipainoisten oikeuksia ajavalle kansanliikkeelle. Haistatettaisiin pitkät kaiken maailman kepakoille ja huudettaisiin iloisina "FAT PRIDE!" Miten monta turhaa ennakko- ja harhaluuloa tällainen liikehdintä voisi rikkoakaan laihuusnormatiivisessa yhteiskunnassamme!



"Läski pride"? Etkai ole tosissasi? Ei sellaista mihinkään tarvita.

Aikana, jolloin puhutaan vakavasti terveydenhuollon rangaistusmaksuista ylipainoisille? Aikana, jolloin merkittävä osa länsimaalaisista on ylipainoisia, mutta kulttuurin valtavirran kauneusihanteet ovat edelleen lievästi alipainoisissa photoshop-malleissa? Minkä vuoksi ihminen ei saisi olla tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on.


Mutta läskihän on epäterveellistä!

Kulttuurilla, jossa alkoholinkäyttö on sosiaalinen normi, ei ole oikein varaa tällaiseen väittämään. Sitä paitsi ylipainoinen ei automaattisesti tarkoita sairasta. Suurin osa ylipainoisista ihmisistä on perusterveitä, tavallisia ja hyvin jaksavia ihmisiä. Emmekä me sitä paitsi katso kieroon astmaatikkoja tai diabeetikkojakaan. Terveysaspekti on hyvä pitää erillään näistä asioista.


Mutta kun se on itseaiheutettua...

Joopa joo. Kyse on pitkälti genetiikasta. Ihmislaji on selviytynyt alkuhämäristään nykypäivään vain ja ainoastaan niiden geenien avulla, jotka ovat syynä nykyihmisten ylipainoon. Evoluutio on luonnonvalinnan kautta muokannut meille kyvyn varastoida saamaamme ravintoa ja halun syödä kaiken silloin, kun ruokaa on tarjolla. Vasta puoli vuosisataa on tilanne ollut sellainen, että ruokaa on saatavilla käytännössä aina ja loppumattomasti, eivätkä kehomme ole vielä ehtineet sopeutua muutokseen. Toisilla kyky vastustaa alkukantaisia viettejä on suurempi kuin toisilla.


No niin! Se kertoo siis itsekurin puutteesta!

No, toki ihmisten elimistöjä on niin montaa erilaista kuin on ihmistäkin. Aineenvaihdunta on toisilla luonnostaan vilkkaampi kuin toisilla, samoin ruokahalu ja energiankulutus. Mutta oikeastaan: entä sitten? Aivan samalla tavalla esimerkiksi erilaiset fobiat, kuten hämähäkki- tai käärmekammo, ovat evoluution mukanaan tuomia taipumuksia, joita toiset osaavat luonnostaan kontrolloida paremmin kuin toiset. Voi jopa olla, että jollain ei näytä näitä taipumuksia olevankaan. Ei se silti ole syy arvottaa ihmisiä.

Eikä ihmisellä tosi asiassa ole kykyjä kontrolloida omaa ruokahaluaan. Hän voi vain päättää, noudattaako sitä. Mutta joidenkin ruokahalu nyt vain on kovempi kuin toisilla, samalla tavalla kuin toisilla on suurempi kiima seksuaaliseen kanssakäymiseen. Ja niinkuin joillakin on parempi mieskunto, toisilla on parempi aineenvaihdunta. Ikäviä tosi asioita, jotka täytyy vain hyväksyä. Ei siitä ole mitään syytä ottaa huonoa omatuntoa.

 

Mutta nykyiset kauneusihanteet kannustavat ihmisiä elämään terveellisesti...

Tuskin. Nykyään niiden funktio tuntuu olevan ainoastaan saada ihmiset tuntemaan olonsa kurjiksi oman ulkomuotonsa vuoksi.

Mallit ja elokuvatähdet eivät ole vertailukelpoisia tavallisten ihmisten kanssa, sillä näiden työnkuvaan kuuluu näyttää hyvältä edustamassaan mediassa. Sille alalle valikoituvat nykyisiin kauneusihanteisiin sopivat, laihat ja lihaksikkaat yksilöt samalla tavalla kuin koripalloilijoiksi valikoituvat keskimäärin pidemmät ihmiset. Harmi kyllä kaikki eivät tätä käsitä, vaan tavoittelevat ihanteita sokeana elämän realiteeteille. Se on pitemmän päälle melko masentavaa. Ei myöskään ole ihme, että nuorten tyttöjen syömishäiriöt ovat yleistyneet yhä nuoremmilla viime vuosina.

Totuus on , että lihavat pysyvät lihavina, vaikka melkein joka toinen ihminen länsimaissa laihduttaa paraikaa. Laihduttaminen on todellinen trendi ja miljoonaluokan bisnes. Tämä on varmasti ainakin osittain kauneusihanteiden ansiota. Sen sijaan, jos joku ihan oikeasti päättää aloittaa terveellisemmän elämän (jonka kanssa laihdutuksella ei varsinaisesti ole mitään tekemistä), kyseessä on suurempi elämäntapamuutos, jonka syy on melko varmasti paljon henkilökohtaisempi kuin tähtien esimerkin tavoittelu.


Onhan laihduttaminen kuitenkin aina terveellisempää kuin ylipaino!

Laihduttaminen itsessään ei varsinaisesti ole koskaan erityisen terveellistä. Laihduttaessa ihminen synnyttää tietoisesti elimistöönsä puutostilan, joka pakottaa kehon käyttämään kertynyttä vararavintoa. Harvaa puutostilaa tavoitellaan näin kyseenalaistamattomasti! Ikävä kyllä elimistöämme ei ole tarkoitettu painonpudotukseen. Kun ihminen on pudottanut noin 10 % painostaan, siirtyy elimistö "säästöliekille", jolloin elimistön eri toiminnot hidastuvat ja painon putoaminen hidastuu merkittävästi. Tämä ilmenee myös fyysisenä uupumuksena.

Eikä kukaan voi tietenkään loputtomiin laihduttaa: jossain vaiheessa on edessä ns. paluu arkeen. Tällöin elimistö pyrkii palauttamaan edeltäneen tilan kiihdyttämällä ruokahalua ja varastoimalla ravintoa entistä hanakammin. Ilmiö on tuttu monille laihduttajille: dietin lopettamisen jälkeen paino tulee takaisin korkojen kera! Useimpien tutkimuksien mukaan tällainen ns. jojo-laihdutus on moninverroin haitallisempaa keholle kuin lievä ylipaino.

Ainoa tie pysyvään laihtumiseen on elämäntapamuutos, joka on toki helpommin sanottu kuin tehty. Sen sijaan että ihminen olisi dietillä, hänen on otettava loppuelämäkseen toisenlainen tapa hallita syömistään ja liikkumistaan. Sekään ei silti välttämättä riitä. Joissain tapauksissa vain kirurginen toimenpide auttaa pysyvään painonhallintaan. 

Haluatko siis ihmisten mätänevän sohvalla ja syövän roskaruokaa vast'edeskin hyvällä omatunnolla?

En missään tapauksessa. Minusta itsensä häpeämisen aika on ohi. Ylipainoisilla ihmisilläkin on oikeus tuntea itsensä hyväksi juuri sellaisina kuin ovat juuri sillä hetkellä. Ylipaino on toki terveydellinen ongelma, mutta siitä on mielestäni aivan turha tehdä myös sosiaalista ongelmaa. Ulkonäköpaineet pitäisi voida unohtaa ja keskittyä elämään täysin rinnoin tuntemalla itsensä hyväksytyksi. Veikkaisin, että tämä helpottaisi varsinaisen ongelman hoitamista melkoisesti.

Ylipäätään olen sitä mieltä, että kunto on huomattavasti kehon rasvaprosenttia tärkeämpi indikaattori ihmisen terveydelle. Jos kunto on sikäli kohdallaan, että selviää arjen haasteitta ilman kohtuuttomia ponnisteluja, saa vyötäröllä aivan vapaasti kantaa jonkin verran ylimääräistä. Loppujen lopuksi, itsehän me sen kannamme.


Ihan sama. Läski on kuitenkin rumaa.

Se on sinun mielipiteesi. Minä puolestani pidän punaisista vaatteista, kun taas sinä saatat pitää enemmän vihreistä.

Olenpahan muuten huomannut, että suurin osa läskivastaisimmista ihmisistä ovat niitä kaikkein laihimpia luuviuluja, joilla ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa painon kanssa. Mistä moinen intohimo taistella toisten elämäntapaa vastaan? Pyyteettömyyttä vai ylemmyydentunnetta? Moiset ovat yhteiskuntamme johdossa lähes yhtä vastenmielistä sakkia kuin aamuvirkut (joiden ehdoilla maailma pyörii kenties vieläkin vankemmin).


**

Toivottavasti tämä kirjoitus edes hiukan ravisteli käsityksiänne.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Veikko Penttinen

Noinhan se itsepetos toimii ja mikäs siinä. Niin kauan kuin uskoo omaan selitykseensä, niin kaikki hyvin. Ainoa vaara että takaraivossa nakertaa epäilys ja se on epäterveellistä.

Addiktioita riittää joka lähtöön, eikä siihen aina huumeita tarvita. Höttöhiilareihinkin syntyy himo.

Järkitasolla ymmärrät kuitenkin, mistä on kysymys, kun sanot elämäntapamuutoksen olevan ainoa oikea ratkaisu.
Elämäntapamuutos on itse asiassa helppo ja erittäin innostava vaihe ihmisen elämässä. Siis olisi, jos itsekunkin sisällä ei asustaisi pieni peikko, jota voisimme kutsua vaikka muutosvastarinnaksi.

Peikko on todella pieni ja heiveröinen, mutta sillä on hirmuiset voimat. Parhaimmillan se saa ihmisen siirtämään vaikka vuoria, ettei vain tarvitsisi kävellä vuoren toiselle puolelle. Toisella puolella kun saattaisi aueta uudenmallinen elämä ja sitä tämä pieni peikko pelkää enemmän kuin vuorenlapiointia.

Jos ette usko, tarkkailpaa itseänne tai, mikä on helpompaa, lähimmäistänne.

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa